”En ollut loikkari vaan raja loikkasi minun ylitseni” – Onni Väisäsen muistelmat kertovat luovutettuun Karjalaan jääneiden suomalaisten tarinan

Työmies Onni Väisänen piiloutui Sortavalan pappilan kellariin odottamaan puna-armeijan saapumista maaliskuussa 1940. Hän pääsi takaisin Suomeen vasta yli 16 vuotta myöhemmin. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Talvisodan jälkeen isoisoisäni ja nimikaimani Antti Järvi teki jotain poikkeuksellista. Hän jäi omasta tahdostaan kotiseudulleen Laatokan Karjalaan, kun lähes kaikki muut suomalaiset lähtivät evakkoon. Kirjoitin hänestä syksyllä 2023 ilmestyneessä tietokirjassani Minne katosi Antti Järvi? (Gummerus). Kirjassa ratkoin isovaarini arvoitusta, sitä miksi hän jäi Neuvostoliittoon, vaikka hänen vaimonsa ja lapsensa siirtyivät uuden rajan taakse, ja mitä hänelle sittemmin tapahtui. Perheen koti sijaitsi lähellä Lahdenpohjan kauppalaa. Kun selvittelin Antin tarinaa, esiin huuhtoutui muitakin samalle alueelle jääneitä suomalaisia. Alueluovutuksen jälkeen heidät siirrettiin asumaan Sortavalaan. Monella päätökseen jäädä vaikuttivat ideologiset ja poliittiset syyt, mutta tämä ei ollut koko totuus. Vaakakupissa painoivat muutkin seikat, kuten oman kodin menettäminen, vapauden kaipuu, huoli työttömyydestä ja korkea ikä. Kirjan ilmestymisen jälkeen historiantutkija Jesse Hirvelä huomautti Idäntutkimus-lehdessä, että Antin kohdalla saattoi vaikuttaa myös sukupolvikokemus. Isovaarini oli syntynyt Jaakkimassa 1882 ja varttunut Laatokan Karjalassa aikana, jolloin rajalla ei ollut niin vahvaa merkitystä. Rajan yli liikuttiin yhtenään ja pidettiin yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin. Kirjan tekeminen muistutti palapelin rakentamista, mutta käytettävissä oli vain osa palasista. Erityisen hankalaa oli löytää tietoa siitä, mitä Karjalaan jääneille tapahtui sen jälkeen, kun sota syttyi uudestaan kesäkuussa 1941. Etsin näiden henkilöiden sukulaisia, koska heillä saattaisi olla tietoa läheisten myöhemmistä kohtaloista. Minua kiinnostivat etenkin ne luovutettuun Karjalaan jääneet, jotka olivat selvinneet sotavuosista hengissä. Yksi heistä oli autonkuljettaja ja varastotyöntekijä Onni Väisänen, joka jäi talvisodan jälkeen Sortavalaan ja pääsi palaamaan Suomeen vasta yli 16 vuotta myöhemmin. Kirjaa varten selvittelin hänen elämäänsä arkistolähteistä ja Väisäsen sukulaisilta. Vasta kuukautta ennen kirjan deadlinea törmäsin hyvin kiinnostavalta vaikuttavaan tietoon. Väisänen asui viimeiset vuotensa Lapinlahdella, ja siellä sijaitsevan Nerkoon kylän kyläkirjassa oli hänen kohdallaan arvoituksellinen maininta: "Lapinlahden osuuspankin pankkiholvissa säilytetään Onni Väisäsen muistelmia. Pankinjohtaja Eino Vuorinen oli kirjoittanut vuosina 1965-69 puhtaaksi hänen elämänvaiheitaan. Kopio sisältää 371 koneella kirjoitettua sivua." En kuitenkaan onnistunut löytämään käsikirjoitusta ajoissa. Kirjan julkaisun jälkeen minuun otti yhteyttä lapinlahtelainen kirjailija Terho Paltamo, joka oli kirjoittamassa tietokirjaa Väisäsen perheestä. Hän oli kiinnostunut käsikirjoituksesta ja halusi tietää, olinko onnistut löytämään sen. Lopulta Paltamo löysi Onni Väisäsen muistelmat pankin varastosta. Samaan aikaan eräs Väisäsen sukulainen, jolta olin kysynyt asiasta, löysi kopion käsikirjoituksesta omasta kellaristaan. Luin muistelmat suurella jännityksellä. Ne kertoivat Väisäsen vuosista Neuvostoliitossa, myös välirauhan ajasta ja sotavuosista. Tuntui uskomattomalta, että joku kertoi ensikäden kokemuksia samoista tapahtumista, joita käsittelin kirjassani. Siellä oli kuvattuna jopa se yö, jolloin Antti Järvi pidätettiin. Muistelmat kertoivat myös aivan uutta tietoa siitä, millaiselle matkalle osa rajan taakse jääneistä suomalaisista joutui jatkosodan sytyttyä. Tämä juttu perustuu Onni Väisäsen muistelmiin ja myös muuhun tietoon, jota kirjan julkaisun jälkeen on selvinnyt. Osa puuttuvista palasista on vihdoin löytänyt paikkansa. Omien sanojensa mukaan Onni Väisänen oli "ihannesosialisti". Opin siemenet hän oli saanut isältään Heikki Väisäseltä, joka Onnin ollessa pieni työskenteli rautatietyömailla ja myöhemmin pienviljeli...